Lapsiperheet Ensi- ja turvakoti Ikäihmiset Vapaaehtoistyö

Äidin tarina

Esikoiseni vauva-aika oli yhtä kaaosta. Vauva nukkui yöllä lyhyitä pätkiä ja päivällä mieluiten liikkuvissa vaunuissa. Oma oloni oli sumuinen – synnytyksestä ei palauduttukaan noin vaan, vapauden menettäminen ahdisti (”tälläistäkö tämä onkin!?”), eikä oikeastaan mikään sujunut niin kuin vauvankasvatusoppaissa.

Neuvolan täti muistutti, että omasta jaksamisesta täytyy pitää huolta, varsinkin että saa tarpeeksi unta, mutta jätti kertomatta, miten se tehdään käytännössä. Sukulaisillakin oli hyviä vinkkejä, joita annettiin puhelimitse parinsadan kilometrin päästä.

Tunsin itseni epäonnistuneeksi jo äitiyden alkumetreillä. Perhetuvista kuultuani suhtauduin ensin epäilevästi: ”Tuohan on liian hyvää ollakseen totta!” Pohdin myös, onko minulla varmasti tarpeeksi paljon ongelmia, jotta olen tuvalle ”otollinen asiakas”.

Lopulta uskaltauduin tuvalle. Heti ovella iloisesti hymyilevä työntekijä (vai pitäisikö heitä kutsua tupatädeiksi?) otti kitisevän vauvani, riisui toppapaketin (siinä vaiheessa vauva ei ollut enää kitisevä) ja osoitti inulle kahvikuppia. Pälyilin ympärilleni epäluuloisena: tuvalla oli kodikasta, väki vaikutti iloisen tyytyväiseltä, kenelläkään ei ollut mustaa silmää, vauvani jokelteli tyytyväisenä osaavissa käsissä ja ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen sain kahvikupin pituisen tauon.

Tupa tuntui kangastukselta ja odottelin, milloin heräisin unesta tai joku käskisi kaivaa käteistä. Kumpikaan peloistani ei toteutunut! Sen sijaan tulimme tuvalle uudestaankin – sitten toisen, kolmannen ja nyt jo varmaan useamman sadannen kerran.

Olen analysoinut äitiyttäni, synnytyksiäni, nukkumistani, turvakaukaloita, vauvojen muotia ja maailmaa yleensä toisten äitien kanssa. Olen saanut jättää lapseni turvalliseen hoitopaikkaan hammaslääkärin ja shoppailuhetken ajaksi. Olen saanut ystäviä, uusia ruokareseptejä ja tukea vanhemmuuteen.

Vajaat pari vuotta ensimmäisen tupavisiittini jälkeen raskaustesti näytti plussaa. Ensin pelkäsin toista koliikkivauva-aikaa uhmaikäinen lisämausteena. Sitten kuulin, että tupa on muuttamassa naapuriimme. Tätä kirjoittaessa kakkonenkin on tuvalla vanha tuttu. Ja tuskin enää pelottaisi, vaikka raskaustestistä tulisi kaksi viivaa kolmannenkin kerran!

Takaisin